Kainuun ja Ekokympin vieraslajihanke 2021-2023.
Kainuun luonnon monimuotoisuuden puolesta.
Tunnistus ja torjunta
Pieni jättipalsamin taimi, taustalla jättiputkiviidakko
Komealupiini
Kuvaus
Tienvarsia pitkin vauhdikkaasti leviävä komealupiini on useimmille tuttu, ja monen rakastamakin. Tieto sen aiheuttamista haitoista alkuperäisluonnolle voi silti tulla monelle yllätyksenä. Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva puutarhakarkulainen on vallannut viimeisten vuosikymmenien aikana elintilaa etenkin jo ennestään ahdingossa olevilta niitty- ja paahdeympäristöjen kasveilta. Maatalouden ja laidunnuksen väheneminen on ajanut juuri näitä perinteisiä lajeja viimeiseen turvasatamaansa, eli teiden pientareille. Lupiini voi asettua niin paljaalle hiekkakentälle, kuin sammaleiselle metsäpohjallekin, ja pientareiden loppuessa sen näkee usein työntyvän jo metsäänkin.
Lupiinin ikäviin ominaisuuksiin kuuluu sen räjähdysmäisen nopea leviäminen siemenestä, sekä luontaisen kilpailun puuttuminen. Lupiini kasvaa vauhdikkaasti heti lumien sulettua, ja varjostaa alkuperäisen lajiston alleen. Samaan aikaan se siirtää ilmakehän typpeä kasvualustaansa juurinystyjensä avulla, jolloin karummasta pohjoisen luonnosta pitävät lajit katoavat. Lisäksi lupiinin siemen on erittäin kestävä ja pitkäikäinen, ja jokainen kasviyksilö voi muodostaa satoja siemeniä vuosittain. Yksikin lupiini uudella kasvupaikalla vois siis pilata muutamassa vuodessa muiden lajien elintilan muodostamalla maaperään vahvan siemenpankin, ja muokkaamalla olosuhteet pelkästään itsellensä mieleiseksi.
Alkuperäiset kasvilajit eivät pärjää kilpailussa tätä valloittajaa vastaan, eivätkä perhoset ja muut pölyttäjät pysty hyödyntämään sitä ravintonaan. Lupiini on myös myrkyllinen, ja se voi vaikuttaa haitallisesti kimalaisten lisääntymiseen ja ravinnonhankintaan. Lupiini on aggressiivinen ja itsekäs vieraslaji, joka ei anna kaikkien kukkien kukkia. Kainuun korkeuksilla lupiinin voittokulun voi vielä hyvin pysäyttää, ja jokainen katkaistu kukkavarsi ja ylöskaivettu juurakko on etteenpäin.
Torjunta
Torjunta kannattaa aloittaa aikaisin keväällä kaivamalla ensimmäisenä pintaan ehtivät yksilöt juurineen ylös. Nämä vahvimman maavarren omaavat yksilöt kasvavat usein kookkaimmiksi, ja tekevät paljon siemeniä ja kukkavarsia. Ne ovat myös sitkeimpiä torjuttavia, sillä maan pinnalta katkaistu kasvi kasvattaa uuden kukinnon vielä pitkälle syksyyn asti koivuklapin kokoisen maavartensa voimalla.
Juurakon kaivamisessa voi käyttää lapiota tai talikkoa, ja tarkoituksena on saada katkaistua mahdollisimman paljon paksuja, porkkanamaisia maavarsia. Hyviä kokemuksia on myös “polkaistavan” rikkaruohopoistajan käytöstä. Juurakon voi kääntää ylösalaisin kuivamaan samaan kuoppaan mistä se nostettiinkin, jolloin auringon UV-säteily kuivattaa ja tuhoaa taivaalle sojottavat maavarret. Kasvien varret katkaistaan, ja kukinnot ja siemenet säkitetään.
Niittämällä kannattaa torjua isommat alueet, sillä toistuva niittäminenkin ehdyttää maavarren elinvoimaa ajan myötä. Niittojäte täytyy kuitenkin läjittää, tai poistaa kasvupaikalta, sillä typpipitoinen kasvijäte lannoittaa tehokkaasti kasvualustaa maatuessaan.
Mustalla muovilla peittäminen on tehokas keino, joka mädännyttää auringon lämmön vaikutuksesta kaikki juurakot alleen, ja voi tuhota jopa suuren osan maaperän siemenpankkiakin. Peittämisen tulee jatkua vähintään pari vuotta, jonka jälkeen muovit kerätään huolella pois maasta, ja paikalle voi kylvää vaikka niittykasvien siemeniä pörriäisten iloksi.
Suureksi päässeille kasvustoille kannattaa ottaa kaikki keinot käyttöön. Keskelle voi esimerkiksi levittää pressut, joiden päälle ympäriltä löytyvät kasvit heitellään kuivamaan. Yksittäiset karkulaiset kannattaa kaivaa aina juurineen ylös, jotteivat ehdi asettua aloilleen.
Pelkällä niitollakin lupiinin voi hävittää, mutta se vaatii paljon hikeä ja toistoja, sillä kasvi kukkii yhä uudelleen, aivan syksyyn asti. Niittojätteen haravointi muutamaan isompaan läjään suoraan torjuntapaikallekin vähentää maaperän lannoittamista ja antaa elintilaa muille kasveille.
Lupiinin torjunnassa kaikkein tärkeintä on ehkäistä siemenen syntyminen katkomalla kukkavarret pois säännöllisesti, ja tehokkain torjuntatapa on tuhota sen monivuotinen maavarsi. Isossa kuvassa tärkeintä on estää uusien esiintymien syntyminen, ja poistaa yksittäinen pioneerilupiini aina sellaisen tavatessaan.
Jättiputki
Kuvaus
Jättiputki on omanlaisensa mörkö, jonka torjunnasta ei juurikaan vastalauseita kuule. Jopa nelimetriseksi kasvava, hurjan näköinen ja aggressiivinen kasvi aiheuttaa yhdessä auringonvalon kanssa vakavia palovammoja iholle. Kainuussa jättiputket ovat pysyneet kurissa, ja pitkän aikavälin tavoitteena on saada ne hävitetyksi kokonaan.
Kukkivan jättiputken nähtyään sitä ei enää helposti sekoita kotimaisiin putkikasveihin. Tulokaslajeina pidettyjen ja melko yleisten etelä- ja idänukonputken liuskoittuneet lehdet muistuttavat kuitenkin hieman jättiputken lehteä. Myös näiden kasvinesteestä voi saada iho-oireita auringonvalon kanssa, tosin paljon lievempänä. Kasvit ovat muutenkin moninkertaisesti pienempiä kuin massiiviset isoserkkunsa.
Suomessa yleisimpänä esiintyy kaukasianjättiputkea, jonka lisäksi harvinaisempana persianjättiputkea. Jättiputkista voidaan puhua kuitenkin pelkkinä jättiputkina, sillä kaikki ovat hävitettävien listalla. Jättiputken varsi on karvainen, alaosastaan punertavan laikukas, ja jopa 10cm paksu. Lehti voi olla yli metrin levyinen ja varren kanssa kolme metriä pitkä. Jopa parikin metriseksi kasvavan kotimaisen ukonputken varsi jää korkeintaan parisenttiseksi, eivätkä lehdetkään kasva juuri kämmentä suuremmaksi.
Vaikuttavan näköinen ja kokoinen jättiputkikin on puutarhakarkulainen, josta se on levinnyt maansiirtojen ja holtittomien puutarhajätteen kärräysten mukana uusille paikoille. Rauhassa levitessään se muodostaa läpitunkemattomia viidakoita, joihin ei ole mitään asiaa ilman täydellistä suojavarustusta. Puutarhajätteen asianmukaista sijoittamista ei voikaan riittävästi painottaa: Mitään puutarhajätettä ei koskaan saa kärrätä tontin ulkopuolelle tai joutomaille, sillä puutarhakasvit eivät kuulu luontoon!
Torjunta
Torjunnassa tärkeintä on tunnistaa kasvi, ja ilmoittaa siitä kuntaan tai vieraslajiprojektille, mikäli sitä ei torju itse. Samalla kannattaa kartoittaa esiintymä laji.fi -vieraslajikartalle vaikkapa iNaturalist-sovelluksella.
Jättiputkea torjuttaessa täytyy huolehtia koko ihoalueen peittävästä suojavarustuksesta, ja torjunta tehdään mielellään pilvisellä säällä. Kasvustoa voi hillitä niittämällä ja kitkemällä säännöllisesti. Pienet siementaimet voi nyppiä hansikkaat kädessä alkukeväästä, ja suurempien kasvien maavarsi kannattaa katkaista lapiolla mahdollisimman syvältä. Niiton jälkeen kasvuston voi peittää maahan hyvin tuetulla pressulla tai muulla tukevalla peitteellä, joka saa olla paikoillaan ainakin pari-kolme vuotta.
Tärkeintä on poistaa kukinto, sillä jättiputki muodostaa maaperään ainakin kymmenkunta vuotta kestävän siemenpankin, ja jokainen onnistunut kukinta kasvattaa sitä tuhansilla uusilla siemenillä. Kukinto pakataan aina tiiviisti säkkiin ja hävitetään asianmukaisesti, mutta varret ja lehdet voi jättää maatumaan niille sijoilleen. Juurten kanssa on myöskin oltava tarkkana.
Jättiputken torjuntaan saa ammattiapua kunnilta ja vieraslajiprojektilta, joten ilmoitus ja kartoitus kannattaa aina tehdä. Kartoitus auttaa myös vertaamaan esiintymiä aiemman Ystävyydenpuiston jättiputkiprojektin arkistoihin. Ansiokas, mutta nyt edesmennyt projekti loppui rahoituksen puutteeseen muutama vuosi sitten, ja jo torjuttujen esiintymien tarkkailu on erittäin tärkeää torjuntatyötä.
Kurtturuusu
Kuvaus
Kurtturuusu on lupiinin ohella kenties eniten ristiriitaisia tuntemuksia herättävä lainsuojaton vieraslaji. Mummolan pihalla iät ja ajat rauhassa kasvanutta pensasta on vaikea hahmottaa haitalliseksi, sillä leviämistapansa vuoksi sen aiheuttamat ongelmat säteilevät ympäri Suomenmaan, ja etenkin rannikkoalueille ja saaristoon. Kasvi on kotoisin Itä-Aasiasta Tyynen valtameren rannikolta, ja se kestää hyvin suolaisiakin olosuhteita. Tästä syystä sitä on istutettu aikoinaan runsaasti pientareille, pihoille ja puistoihin, sillä tiesuola tai lumiauran tönäisy ei sitä paljoa hetkauta.
Kurtturuusu leviää tehokkaasti sekä siemenestä, että juurenpätkästä. Muuttolinnut syövät marjoja, ja tiputtavat ne matkallaan uusille kasvupaikoille. Juuri tämän kaukolevitystapansa vuoksi kurtturuusukielto koskettaa koko valtakuntaa. Kotipihallakin juurirönsyillä leviävä kurtturuusu saattaa osoittautua työlääksi hillittäväksi, mutta etenkin rannikoiden hiekalle se muodostaa läpipääsemättömiä ja laajoja kasvustoja, joiden hävittäminen on erittäin työlästä ja kallista.
Kurtturuusun tunnistaa kurttuisista ja karvaisista lehdistä, sekä karvaisesta ja tiheästi piikikkäästä varresta. Kukinto on pinkki, tai harvemmin valkoinen. Kukka on yksinkertainen ja viisiterälehtinen, eikä oikeastaan perinteisen kerrottuterälehtisen ruusun näköinen. Ruusunmarja, eli kiulukka, on naurismaiseen tapaan keskeltä hieman litteä.
Kurtturuusun tunnistamiseen kannattaa katsoa lisäohjeet sivulta: https://vieraslajit.fi/ajankohtaista/i-1932
Torjunta
Parhaat torjuntatavat kotipihoille ovat nurmettaminen, peittäminen ja näännyttäminen. Maan kaivamista ei suositella, sillä uusi kasvusto lähtee jopa 5cm juurenpätkästä sekä alkuperäiselle paikalleen, että kuoritun maan loppusijoituspaikalle. Kaivaminen on useimmissa tapauksissa työlästä, kallista ja jopa haitallista. Huolellisesti toteutettuna tietenkin tehokasta, vaikkakin kallista.
Nurmettaminen tapahtuu leikkaamalla varret matalaksi ja kylvämällä paikalle nurmikko, jota leikataan normaalisti ruohonleikkuun yhteydessä. Muutamassa vuodessa maavarren elinvoima loppuu, eikä uusia versoja enää nouse.
Näivettäminenkin perustuu maavarren elinvoiman tukahduttamiseen, mutta työ tehdään nyppimällä uudet versot säännöllisesti käsin veks. Näivettää voi myös riipimällä paksujen hanskojen avulla vihreän lehtimateriaalin pois varresta muutaman kerran kesässä, jolloin varret lopulta kuolevat pystyyn.
Peittäminen toimii kaikille vieraslajeille, myös kurtturuusulle. Ruusu kuitenkin rönsyilee ahnaasti peitteen ulkopuolelle, joten peitteen koko täytyy mitoittaa itse pensasta suuremmaksi, ja reunoja täytyy tarkkailla. Peite saa olla paikoillaan kolmisen vuotta.
Jättipalsami
Kuvaus
Jättipalsami on Aasiasta kotoisin oleva mehevävartinen ruoho, joka voi kasvaa yli parimetriseksikin. Mehevän ja vetisen vartensa vuoksi se viihtyy etenkin kosteikoilla ja puronvarsilla, joissa se aiheuttaa eroosiota heiveröisten juuriensa vuoksi. Jättipalsami syrjäyttää tehokkaasti muun kasvillisuuden tieltään, ja poksahtelevat siemenkodat heittävät loppukesästä valtavat määrät uutta siementä useiden metrien päähän.
Kasvin tunnistaa parhaiten kukkimisvaiheessa, ja vieläkin paremmin poksuvista siemenkodistaan. Yksivuotisena kasvina se on kiitollinen torjuttava, eikä siemenpankkikaan elä maassa kuin pari-kolme vuotta. Kasvustoista on siis helppoa päästä eroon kokonaan parissakin vuodessa.
Jättipalsamin siemen kelluu virtaavan veden mukana pitkiäkin matkoja, jolloin koko puronvarsi on altis eroosiolle. Hennot juuret eivät riitä sitomaan maaperää, ja liejuuntuminen pilaa vaelluskalojen kutusoraikkoja. Jättipalsami onkin etenkin kalastajien pahin vihollinen.
Torjunta
Jättipalsami irtoaa helposti juurineen maasta vetämällä, ja vetisenä kasvina se kuivahtaa hyvin nopeasti torjuntapaikalle. Paras torjuntakeino onkin kerätä kasveja pieniin nippuihin, ja jättää suoraan maahan maatumaan. Huomioitavaa on kuitenkin se, että kasvi juurtuu erittäin helposti uudelleen, ja maahan poikittain jätetystä varresta voi kasvaa useita uusia varsia tilalle. Tämän vuoksi kasvin tyviosa tulee murskata vaikkapa kengällä tallomalla tai käsin vääntelemällä alimpaan nivelkohtaan saakka.
Isoja kasvustoja kannattaa niittää, sillä palsami voi myös piiloutua muun kasvillisuuden sekaan. Niittojätettä tulee kuitenkin usein paljon, ja se kannattaa läjittää pieniin läjiin, murskaten palsamin varret. Näistä läjistä versoo usein uutta kasvustoa, ja jättipalsamin merkittävimpiä leviämisväyliä ovatkin huolimattomasti sijoitetut puutarhajätteet. Niitettyyn varteenkin kasvaa helposti useita uusia varsia, joten niitto täytyy toistaa myöhemmin kesällä, tai palata paikalle kitkemään jäljelle jääneet käsin.
Sekä niitto että kitkentä täytyy toistaa pari-kolme kertaa kesässä, parin kolmen vuoden ajan. Tämän pitäisi riittää kukistamaan koko kasvusto alueelta. Jopa 10cm pitkäkin palsami voi kuitenkin kukkia, ja tällainen piiloutunut yksilö voi aloittaa koko kierteen alusta, joten aluetta täytyy pitää silmällä vielä lähivuosinakin.
Espanjansiruetana
Kuvaus
Tämä Etelä-Euroopasta kotoisin oleva kookas etanalaji on kaikkiruokainen puutarhojen täystuholainen, joka voi syödä oman painonsa verran vuorokaudessa. Ne esiintyvät joukoittain, ja voivat tehdä suurta tuhoa kotipuutarhoissa ja viljelyksillä. Etana voi levittää myös mm. listeriaa ja koirien sydänmatoa.
Espanjansiruetana ei ole vielä Kainuuseen asettunut, mutta havaintoja on jo tehty. Kaikista havainnoista tuleekin ilmoittaa heti, jottei tilanne pääse ryöstäytymään. Tunnistettu etana täytyy tuhota, sillä yksi keväällä torjuttu etana voi tarkoittaa satoja yksilöitä vähemmän syksyllä.
Espanjansiruetana kasvaa 7-14cm pitkäksi, ja on Suomessa yleensä väriltään oranssiin vivahtavan punaruskea, likaisenruskea tai musta. Hyvä tuntomerkki on myös se, että etana esiintyy yleensä joukoittain, eli paikalla kannattaa katsella ympärilleen lajitovereiden varalta.
Espanjansiruetanaa ei tule sekoittaa kotimaiseen ukkoetanaan, joka kasvaa jopa 10-20 senttiseksi. Puutarhureille harmiton ukkoetana esiintyy lähes aina yksin, sen selässä on selkeä harjanne, ja värityksessä on tyypillisesti pantterimaisia viiruja ja laikkuja. Kainuu sijaitsee suunnilleen ukkoetanan levinneisyysalueen pohjoisrajalla, eikä tätä komeaa lajia tule hävittää. Ravintonaan tämä erakko käyttää lähinnä lahonneita lehtiä ja sieniä, toisin kuin kaikkiruokainen ja massoittain esiintyvä espanjansiruetana.
Tunnistuksessa ehkä tärkein seikka on hengitysaukon sijainti: espanjansiruetanalla se sijaitsee kilven keskikohdan etupuolella, ja lähes kaikilla kotimaisilla kilven takaosassa. Haitallisen tuholaisen erottaa näin helposti ukkoetanasta, mutta Suomen yleisimmällä etanalajilla, metsäetanalla, hengitysaukko on espanjansiruetanan tapaan etuosassa. Metsäetana on kuitenkin suurimmillaankin noin puolet pienempi, ja kotimaiseen tyyliin yleensä erakko. Metsäetanan erittämä lima on oranssia, ja espanjansiruetana jättää jälkeensä kirkkaan limavanan.
Tarkemmat tunnistus- ja torjuntaohjeet kannattaa tarkistaa:
https://vieraslajit.fi/lajit/MX.52801
https://vieraslajit.fi/ajankohtaista/i-4524
Torjunta
Torjunta on tehokkainta keväällä ennen munintaa. Etana munii kosteiden kausien aikaan noin 20-30 munaa kerrallaan aina syksyyn saakka.
Kotipuutarhassa etanat kannattaa kerätä vaikkapa grillipihtien avulla, jotta säästyy tarttuvalta limalta. Kertakäyttöhansikkaat ovat suositeltavat etanoita käsiteltäessä infektiovaaran vuoksi.
Eläinsuojelulain mukaisesti etanalle ei saa aiheuttaa turhaa kärsimystä, joten lopettaminen tehdään tehokkaasti ja rivakasti joko katkaisemalla tai murskaamalla sen pää. Etana voidaan myös upottaa kiehuvaan veteen tai alkoholiliuokseen. Rautafosfaatin levittäminen viljelyksillä ja kasvihuoneissa voi olla suositeltavaa.
Kuolleet etanat voi sulkea vaikkapa tyhjään maitopurkkiin, teipata se kiinni ja hävittää sekajätteen mukana. Etanat voi myös haudata, mutta kuopan on oltava riittävän syvä.
Etanan luontaisia vihollisia ovat muun muassa ankat, ja Etelä-Suomessa onkin käytetty ankkapartioita espanjansiruetanan torjuntaan. Etanaesiintymälle voi siis perustaa aitauksen, jossa saaliinhimoiset ankat popsivat ahnaasti etanat suihinsa.
Tunnistus ja kartoitus
iNaturalist
Kattavan kartoituksen avulla vieraslajien torjuntaa voidaan kohdentaa tehokkaasti, oikeille alueille ja oikeaan aikaan. Kartoituksen kattavuudessa on kuitenkin paljon parantamisen varaa, sillä aivan lähivuosiin asti se on vaatinut manuaalista lomakkeen täyttämistä koordinaatteineen ja lajitietoineen. Operaation työläyden vuoksi kartoitus ei ole kenties solahtanut sujuvasti osaksi arjen askareita sen koommin työtehtävien ohella, kuin vapaa-ajallakaan.
iNaturalist sovelluksen avulla vieraslajit saa nyt kuitenkin sekä tunnistettua, että kartoitettua lähes automaattisesti. Tekoäly tunnistaa kasvin kuvasta, ja GPS paikantaa koordinaatit tarkasti kartalle. Tämä kaikki tapahtuu kirjaimellisesti käden käänteessä, eli ottamalla esiintymästä kuva sovelluksen kameralla. Sovellus on on helppo, nopea ja hauska tapa tehdä tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeää vieraslajityötä.
Sovelluksen avulla jokainen voi olla “se kuuluisa joku”, joka tekee toimenpiteitä vieraslajien poistamiseksi. Jättiputkista ja espanjansiruetanoista kannattaa ilmoittaa myös suoraan kuntiin ja ELY:lle, mutta lupiinin ja palsamin ym. torjunnassa tarvitaan aluksi tietoa ongelman laajuudesta ja esiintymien sijainnista, jotta esim. tienvarsiniittojen ja viheralueiden hoidon käytännöissä voidaan alkaa kurittamaan vieraslajeja tarkasti ja tehokkaasti muun työn ohella. Sovellusta voi lämpimästi suositella muutenkin kaikille luonnossa vähääkään liikkuville, sillä se tunnistaa vieraslajien lisäksi minkä tahansa muunkin lajin, sillä voi äänitellä jopa linnunlaulua.
Kaikki iNaturalist-havainnot päätyvät varmistuksen kautta suoraan julkiselle laji.fi kartalle, jota voi tutkia vaikkapa täältä:
https://inaturalist.laji.fi/projects/suomen-vieraslajit
Suomen luonnonsuojeluliiton ohjeilla onnistut:
https://www.sll.fi/2021/04/29/mika-inaturalist-ja-miten-sita-voi-hyodyntaa-vieraslajityossa
Vieraslajiprojekti löytyy sovelluksesta nimellä vieraslajitveks:
https://www.inaturalist.org/people/vieraslajitveks
Haaste: Päihittäkää allekirjoittanut vieraslajihavaintojen määrässä ja laittakaa kuittailuviestiä iNaturalistin kautta…!
Torjuntajätteen käsittely
Vieraskasvien torjunnassa syntyy runsaasti torjuntajätettä, josta kaikkea ei suinkaan kannata pakata säkkiin ja kuljettaa muualle hävitettäväksi. Samalla kun torjuntojen määrää halutaan kasvattaa, pyritään siitä syntyvän jätteen määrää vähentämään. Tämä tapahtuu ajoittamalla torjunnat kasvukauden alkuun, jolloin kasvimassaa on vähemmän, eivätkä siemenlevitteiset kasvit vielä muodosta leviämisriskiä. Lupiinien ylös kaivetut juurakot voi kääntää ylösalaisin samoille sijoilleen, jolloin taivasta kohti sojottavat juuret kuivuvat ja kuolevat auringossa. Jättipalsamin murskatut varret on parasta jättää torjuntapaikalle, jossa vetinen kasvi kuivahtaa nopeasti näkymättömiin.
Tärkeintä on pakata kunkin kasvin leviämisriskin muodostava osa säkkiin, jossa se kuljetetaan hävitettäväksi, tai mädätetään torjuntapaikalla elinkelvottomaksi. Jätteen käsittely torjuntapaikalla on jopa turvallisempaa, sillä kuljetukseen liittyy aina riskejä siementen ja juurenpätkien karkaamisesta omille teilleen. Vähentynyt kuljetustarve on myös ekologisempaa ja halvempaa, ja säästyypä siinä myös raskaiden jätesäkkien raahaamiselta varsinaisen torjuntaurakan jälkeen. Turvallisen kasvijätteen voi kompostoida muun puutarhajätteen tapaan, tai läjittää suoraan torjuntapaikalle. Siemenet ja juuretkin saa tuhottua mädättämällä ne mustassa jätesäkissä parin kesän ajan, minkä jälkeen kutistuneen ja elinkelvottoman tuotoksen voi kompostoida muun kompostijätteen mukana. Kasvien juuret voi paahtaa auringon UV-säteilyn avulla kuoliaaksi, mutta siemeniin kuivatus ei tepsi. Torjuttavan kasvin leviämistavat ja ominaisuudet kannattaa opiskella jo ennen torjuntaan ryhtymistä.
Kainuun jätehuollon kuntayhtymä – Ekokymppi – ottaa kaiken vieraskasvijätteen maksutta vastaan kaikilla lajitteluasemilla, Risu-Mattilassa ja Majasaaren jätekeskuksessa. Muun puutarhajätteen sekaan vieraslajeja ei siis ole syytä laittaa, eikä varsinkaan kipata naapurin puolelle tai joutomaille.
Kajaanissa, Sotkamossa, Suomussalmella ja Kuhmossa on myös siirtolavat, joihin jätettä voi toimittaa mihin tahansa nyssykkään pakattuna ympäri vuorokauden. Muissa kunnissa vieraskasvijäte tuodaan oranssissa säkissä lajitteluasemille aukioloaikoina. Oransseja säkkejä on saatavilla kunnista ja lajitteluasemilta, säkin oranssi värikoodi mahdollistaa vieraskasvijätteen turvallisen erittelyn ja hävityksen Majasaaren jätekeskuksessa. Kunnat voivat myös pyydettäessä noutaa oranssit säkit sovituilta paikoilta kesäisten lupiinitalkoiden aikana.
Videot
Yhteystiedot
Instagram: @vieraslajitveks
Facebook: @vieraslajitkainuu
ville.juntunen@ekokymppi.fi
044-7100 144
